keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Lime and Lemon – ihastuttava Gastro Tapas Bar


Yksi tärkeä osa Espanjan reissujamme on ateriointi mukavissa ruokaravintoloissa, joissa saa aina taatusti hyvää paikallista ruokaa. Meille on luonnollisesti ehtinyt vuosien aikana muodostua jo omat kantapaikkamme, joista osassa olemme säännöllisesti ruokailleet jo vuosikymmenien ajan. Kerron eräästä sellaisesta meille hyvin tärkeästä ravintolasta tuonnempana. Toisaalta on ilo löytää vielä uusiakin lempiravintoloita. Tällä kertaa esittelen teille nyt erään näistä uusista suosikeistamme, joka on varsinainen helmi ravintoloiden joukossa. Saanko esitellä, Gastro Tapas Bar Lime and Lemon, rannan tuntumassa osoitteessa Av. Antonio Machado Las Gaviotas, local 11, Paseo Maritimo (Benalmadena, Espanja). 




Lime and Lemon on perustettu vuonna 2015, ja se on nopeasti saavuttanut sellaisen aseman, että pöytävaraus on todellakin tarpeen. Ravintolan omistajat ja henkilökunta ovat alansa todellisia ammattilaisia. Heitä yhdistää rakkaus hyvään ruokaan ja myös ammatillinen kunnianhimo, mikä näkyy uskomattoman kekseliäinä ja laadukkaina annoksina. Raaka-aineyhdistelmät ja toteutustapa ovat liki nerokkaita. He onnistuvat tekemään tämän kaiken kuitenkin ihailtavan rennolla tyylillä. Myös asiakaspalvelusta vastaavat henkilöt luovat omalla iloisuudellaan ja välittömyydellään rentoa tunnelmaa. Palvelun laadusta ei silti tingitä.




Lime and Lemonin menu koostuu useista pienistä tapasannoksista, ja myös suuremmista annoksista sekä salaateista. Kasvissyöjätkin on hienosti huomioitu. Joukossa on sekä kansainvälisiä, että paikallisia tapaksia, kaikki hauskalla twistillä. Pienimmät annokset ovat sen kokoisia, että yksinkin voi maistella useampaa laatua. Toisaalta nämä annokset ovat myös sellaisia, että ne ovat helposti jaettavissa kahden kesken. Myös cocktaillista on huikea ja Mojito-valikoima aivan vertaansa vailla. 




Kerron nyt viimekertaisesta vierailustamme Lime and Lemonissa. Tätä edeltävän vierailumme jälkeen menu oli hieman uusiutunut, joten tutustuimme siihen rauhassa raikkaita cocktaileja siemaillen. Itse valitsin Cosmopolitanin, joka on yksi lempparicocktaileistani.

Kiinnostavia tapaksia oli vaikka kuinka monta, kokonaissettimme piti siis lopulta liki arpoa. Valitsimme sekä kestosuosikkejamme, että uusia tuttavuuksia. Annokset tulevat pöytään sitä mukaa kuin ne valmistuvat. Ei niin väliä, millä lajilla aloittaa.
 
Aluksi saimme eteemme vanhat suosikkimme Beef Meatballs (fresh tomatoes sauce and capers) ja Mini Burger (Angus beef, tomatoes, cheese, salad, mayo). Oi voi, näihin ei kyllästy koskaan.




Seuraavaksi tuli myöskin vanhat suosikkimme Croquetas Mix (ham, ox, crab) sekä ihan uutena makupalana Fishcake (Wasabi mayo, pickles, jalopeno, spring onion shoots). Ihan superia! Uusi suosikki heti syntyessään! Wasabilla ja jalopenolla ei onneksi oltu liioiteltu, joten makujen sinfonia oli muy bueno.




Edellisten jatkoksi tuli myöskin uusi tuttavuus Iberico Chorizo Stew (Spanish beans and poached egg). Ihanaa, että tätä chorizopaistostakin sai nyt pikkutapaksena. Ja uppomunahan oli luonnollisesti ihan täydellinen.




Heti perään jo entuudestaan tuttu Chicken Curry (Basmati rice, peanuts, poppadom crisp). Siihen oli hyvä lopettaa. Menussa kerrotaan, että 3-4 tapasta per hlö on aika hyvä määrä, ja näin todellakin on. 




Jälkiruoatkin ovat Lime and Lemonissa niin söpöjä ja passelin kokoisia, ettemme voineet niitä vastustaa, ja nehän menevätkin ihan eri vatsaan kuin muut ruoat. Jaoimme kaksi sopivan pientä jälkiruokaa, Churros (salted caramel sauce, chantilly) ja Lime & Lemon Meringue Curd. Hallelujaa!




Moni annos menusta jäi vielä maistelematta, niinpä seuraavalle kerrallekin on jo maistelulista mielessä muhimassa. Ehkäpä maistan seuraavaksi entisten suosikkien lisäksi, uusina tuttavuuksina vaikka Camembertia (deep fried with red fruit, rosemary jam, crunchy salad) ja Chicken Skewerseja (persillade, roasted peanuts, peanut cream). Myös lukuisat erilaiset kauniit ja freesit salaatit vaikuttavat kiinnostavilta. Ja ja ja ja…

Eli jos paikkakunnalle suuntaatte, suosittelen lämpimästi!


lauantai 19. toukokuuta 2018

Rosada kohtasi chorizon


Olen muutamana päivänä lepotuolissa aurinkovarjon alla pohtinut, että mitähän syntyisi, jos tutustuttaisin chorizon valkolihaiseen kalaan. Päätin selvittää asian. Ajatuksenani oli valmistaa merluzaa (kummeliturskaa) chorizokuorrutuksella. Kalatiskin herra kertoi kuitenkin, että tänään on rosadakala muy bueno. Sitä sitten. Valkoista sekin. Ja varsin kelpo yhdistelmä siitä syntyikin. Luulisin, että melkeinpä mikä tahansa valkolihainen kala käy tähän ohjeeseen, Suomessa kokeilisin tähän turskaa.




Rosadalle en keksi suomennosta. Se on yksi tyypillisimmistä kaloista täällä Andalusiassa. Tavallisimmin se valmistetaan joko ”a la plancha” (paistettuna) tai ”rosada alioli” (friteerattuna, annoksen keskellä aiolia). Tänään rosada sai siis uuden kokemuksen. Se valmistui uunissa chorizokuorrutuksen alla. Seuraksi ohuita parsoja, jotka tulivat Granadasta, puolentoista tunnin ajomatkan päästä. Lähiruokaa siis.




Rosadafileen lisäksi tarvittavat ainekset:

1 chorizopallo (tuoretuotetta)
1 paahtoleipäsiivu
1 sitruuna
suolaa
mustapippuria
1-2 valkosipulinkynttä
nippu persiljaa
neljännes parmesaanista
nippu parsaa





Levitä kalafileet leivinpaperin päälle uunipellille. Purista niiden päälle sitruunan mehua. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Kuori ja paloittele tuorechorizo. Suomesta tuoreversiota on joskus vaikea löytää, joten kestomakkarakin käy. Kypsennä chorizopalaset tilkassa oliiviöljyä. Lisää kuutioitu paahtoleipä, tai mikä tahansa tähteeksi jäänyt leipäsiivu. Lisää leipäpalat pannulle chorizojen ollessa liki kypsät. Leipäpalat imevät kaikki chorizosta irronneet mehut talteen. Paahda pari minuuttia. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Laita sitten chorizot ja leivät leikkuriin ja pyöräytä pienemmäksi. Lisää leikkuriin myös pienityt valkosipulit, persiljat ja parmesaanit sekä loraus oliiviöljyä. Lisää pikkuisen suolaa ja mustapippuria. Pyöräytä sopivan rouheiseksi massaksi, ei ihan sileäksi. Levitä rouheinen tahna paloitellun tai kokonaisen kalafileen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, riippuen fileiden paksuudesta. Ota uunista ulos ihanan rapeakuorista ja maukasta kalaa.





Kuorrutetun rosadan seuraksi valmistin ohuita vihreitä parsoja. Parsanippu maksoi 0,99 euroa. Edullista ja niin hyvää. Huuhtelin ja napsautin varret poikki siitä kohti kuin ne halusivat katketa. Nämä parsat olivat niin tuoreita, että niitä ei ollut syytä kuoria. Pyörittelin niitä grillipannussa muutaman minuutin ajan oliiviöljyn kera. Puristin sekaan sitruunan mehua ja pyöräytin mukaan suolaa ja mustapippuria myllyistään. Lautasella vielä parsojen päälle loraus oliiviöljyä ja sitruunaa sekä raastettua parmesaania.




Buen provecho!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Välimeren nakkisoppa


Eräänä kauniina ja laiskana kesäpäivänä täällä Välimeren rannalla syntyi liki vahingossa aivan ihanalta maistuva soppa. Päivä oli kuuma, eikä kukaan jaksanut lähteä kauppaan. Ravintolaankaan ei tehnyt sillä kertaa mieli. Jääkaapista löytyi pari nakkia ja perunaa. Äkkiä ajatellen niistä ei kovin kummoisia kokata. Käytettävissä oli kuitenkin myös perusmausteita sipuleineen sekä meheviä tomaatteja ja makoisia suippopaprikoita. Niinpä aika pian idea konkretisoitui herkulliseksi Välimeren nakkisopaksi. Siitä tuli niin hyvää, että se oli klassikko jo syntyessään. Siitä lähtien olen sitä joka Espanjan reissulla valmistanut siinä kohti reissua, kun rantakaloilla herkuttelu kaipaa pientä katkaisua, jotta sitä on taas kiva jatkaa. 




Aineksista sen verran, että nykyisin käytän tähän soppaan ihan koko nakkipaketin, tosin siinäkin vain kuusi ohutta nakkia. Hyvin riittävät silti ohuina viipaleina. Pääpaino on kasviksissa. Paikalliset tomaatit ja suippopaprikat ovat superihania. Niitä sujahtelee liki joka kauppareissulla ostoskärryn kyytiin. Aina niille käyttöä löytyy. Toimivat niin lisukkeina kuin pääraaka-aineenakin. Ja tomaatithan säilytetään huoneenlämmössä!




Välimeren nakkisoppa 3-4:lle

oliiviöljyä
1 pkt nakkeja ohuina viipaleina
4 perunaa pieninä kuutioina, huuhdeltuina ja talouspaperilla kuivattuina
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulinkynsi silputtuna
2 isoa kaltattua tomaattia kuutioituna
2 vihreää suippopaprikaa (tai tavallista) suikaloituina
6 dl vettä
1 kanaliemikuutio tai fondiannos
2 laakerinlehteä
kuivattuja yrttejä (tällä kertaa persiljaa)
mustapippuria
2 kuivattua chilipalkoa (tai jauhetta)
tarkista suola
cheddarkuutioita lautasella sopan sekaan




Tomaattien kalttaaminen on tosi helppoa. Viillä ristiviillot tomaattiin vastapäätä kantaa. Laske tomaatit reikäkauhalla kiehuvaan veteen siksi aikaa, että kuori alkaa irrota. Se tapahtuu hetkessä, tai ainakin minuutissa. Siirrä sitten tomaatit vähäksi aikaa jääkylmään veteen, jolloin kypsyminen loppuu. Kuori ja kuutiot tomaatit, tai kuori kyllä lähtee ihan melkein itsestäänkin. Poista puisevat kannat.
 



Kuumenna loraus oliiviöljyä pinnoitetussa kattilassa. Lisää nakit ja ruskistele niitä kevyesti hetki. Lisää sipulit ja perunat ja sekoittele hetki. Lisää tomaatit ja suippopaprikat ja sekoittele hetki. Lisää vesi ja mausteet. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Mitä pienempiä perunakuutioita, sen nopeampi soppa. Tarkista maku. Lisää cheddarkuutiot pöytään, ja kukin voi lisätä niitä makunsa mukaan. Tai olla lisäämättä. Hyvää kummin vain.




Aina kun puhutaan nakeista, muistuu mieleeni yksi noloimmista nuoruusajan kokemuksistani. Olin ensimmäistä päivää kesätöissä paikallisen tavaratalon henkilökunnan kahvilassa. Päivän lounaana oli ”Nakit ja muusi”. Minun tehtäväni oli hakea suuri ja lämmin nakkikattila täynnä nakkeja alimman kerroksen ravintolasta ja tuoda se ylimmän kerroksen henkilökunnan kahvilaan. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes olin saapumassa kahvilasaliin. Nakkikattila suuruudessaan peitti näkyvyyden. Toisaalta henkilökunnan kahvilan kynnys ei ollut vielä tullut minulle tutuksi. Se oli erityisen korkea. Niinpä määränpäässä sisään astuessani jalkani kopsahti kynnykseen ja lensin tyylikkäästi pitkin pituuttani lattialle. Hetken hyytävän hiljaisuuden jälkeen uskalsin katsoa, kuinka nakeille kävi. Ihmeekseni kattila oli edelleen pystyssä pääni jatkeena, käsieni välissä. Ja kaikki nakit kattilassa visusti kannen alla! Minullekaan ei käynyt kuinkaan. Olin vain taas yhtä noloa kokemusta rikkaampi.